Vanha tarina, taisi olla Verlaine, joka sanoi Rimbaudille rantakävelyllä: “ikuisuus on tuolla, missä meri kohtaa taivaan”. Tietenkin, kun katsotaan sieltä, se on täällä.

Tänne vain ei näe mereltä asti
mutta ikuisuus on untuvasängyllä ja inkivääriolutlaseissa
suudelmamme ja painaumat ja hyvin keveä kosketus:

Hyvin keveä kosketus,
pilviksi merten yllä olemme tulleet,
kaukana aaltojen yllä, valmiina eksymään sumuun
laivoiksi menneillä rannoilla,
odottajiksi
kohdanneiksi
aalloiksi pilvien alla olemme tulleet
tuulen lauluiksi
rantojen lauluiksi
menneisyyden lauluiksi
pilviksi meren yllä
keveä kosketus, joka tuntuu hyvin kauas

Rakkaus on pian kiehuva ruoka,
pöydälle unohdetut salaatinlehdet
laulujen kalmistot
ja vallatut talot