Viisarit pyörivät kuin vinhasti, nostaen kellot, suuret kaappikellotkin, ilmaan,
hautausmaan portti kuiskaa: odotan, sinut lasketaan viellä
Mutta haluan tanssia viellä, antaa illan tai päivän minut ottaa
kaukaiset porttikäytävät kuiskaa: olemme viellä
minä: suutele minua, kun nousevat kaappikellotkin ilmaan

Hymyilen

Kysyt mitä ajattelen, enkä vastaa juuri mitään.
Enkä ajattele aikatauluja tai menneisyyksien kuiskauksia,
vain hiljaisuutta melun keskellä
jota kohti soi musiikki ja jota värit ympäröivät.
Hymyilen, enkä sano juuri mitään.

Hedelmät

Päivisin hän teki töitä ilmapallotehtaassa, kauan, kunnes erosi.

Sinä yönä hän näki unta, jossa punaiset heliumpallot
oli sidottu oksiin lyhtyjen hohkassa, ja värivalojen,
kun ihmiset viinilaseineen lumoutuivat
maailmasta ja toisistaan

Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee
Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.

Vanha tarina, taisi olla Verlaine, joka sanoi Rimbaudille rantakävelyllä: “ikuisuus on tuolla, missä meri kohtaa taivaan”. Tietenkin, kun katsotaan sieltä, se on täällä.

Tänne vain ei näe mereltä asti
mutta ikuisuus on untuvasängyllä ja inkivääriolutlaseissa
suudelmamme ja painaumat ja hyvin keveä kosketus:

Hyvin keveä kosketus,
pilviksi merten yllä olemme tulleet,
kaukana aaltojen yllä, valmiina eksymään sumuun
laivoiksi menneillä rannoilla,
odottajiksi
kohdanneiksi
aalloiksi pilvien alla olemme tulleet
tuulen lauluiksi
rantojen lauluiksi
menneisyyden lauluiksi
pilviksi meren yllä
keveä kosketus, joka tuntuu hyvin kauas

Rakkaus on pian kiehuva ruoka,
pöydälle unohdetut salaatinlehdet
laulujen kalmistot
ja vallatut talot