Alex Grey lappuarkkitaiteena
graffiti elää vaihtovärisenä taikametsän keskellä
ranta ja taivas aaltoilee,
jossakin huoneessa
salaisuus

Tämä ei ole epäpuhdasta runoutta,
kun tämä alkaa, anus on puhdas ja kostunut,
kun siihen työnnetään kaksi sormea
kuumuus leviää kaikkialle iholle
kipristyneistä varpaista huuliin
pyytäviin silmiin
olen hauras, olen lasia,
lyö minua mutta ole varma
että tarkoitat hyvää
olen lutkasi toinen kätesi rintakehälläni
joka aukeaa ulospäin
kukita siunattu lutka
ja mustasukkaisuudellasi joka
tahtoo kaikkien kauniiden olentojen
rakastavan sinua vain
sen enemmän ota minut nyt

Valtauksella II

Maailma heittää nuoralla arpaa, noppina mustia tulppaaneja,
mustan kullan ehtyvät virrat, katoavat talvet, loppuvat sateet
meillä on myöhäinen, kiimainen kevät, meri joutomaan vieressä,
syvemmälle vieviä sieniä,
pinossa kuin kesyrotat, toistemme syleissä, varhaiseen aamuun
katujen varsilla kukkivat oudoimmat unet.

Vallan yöperhoset tippuvat postiluukuista ja siihen jäävät
vanhojen laskujen, taloyhtiökirjelmien sekaan,
en ole viikkoon käynyt keskustassa,
ja olen miltei unohtanut miten epätodellista tuolla on.

Viisarit pyörivät kuin vinhasti, nostaen kellot, suuret kaappikellotkin, ilmaan,
hautausmaan portti kuiskaa: odotan, sinut lasketaan viellä
Mutta haluan tanssia viellä, antaa illan tai päivän minut ottaa
kaukaiset porttikäytävät kuiskaa: olemme viellä
minä: suutele minua, kun nousevat kaappikellotkin ilmaan

Hymyilen

Kysyt mitä ajattelen, enkä vastaa juuri mitään.
Enkä ajattele aikatauluja tai menneisyyksien kuiskauksia,
vain hiljaisuutta melun keskellä
jota kohti soi musiikki ja jota värit ympäröivät.
Hymyilen, enkä sano juuri mitään.

Hedelmät

Päivisin hän teki töitä ilmapallotehtaassa, kauan, kunnes erosi.

Sinä yönä hän näki unta, jossa punaiset heliumpallot
oli sidottu oksiin lyhtyjen hohkassa, ja värivalojen,
kun ihmiset viinilaseineen lumoutuivat
maailmasta ja toisistaan

Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee
Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.