Tuhannet tyhjät kaupungin huoneet
pimeitä, kunnes niihin kannetaan kynttilöitä.
Tyhjät hallit eivät kaiju ennen kuin
musiikki alkaa soida.
Tyhjät ajatukset raiteillaan tylsyyttä,
kunnes kannetaan kynttilöitä,
musiikki alkaa soida.

Kulta, ja hopeavalot, valaisevat tiet ja puut,
muoto olisi muuten näkymättömissä.
Villi sisäpuutarha, aikaisin avautuvat uimahallit.
Sydämeni silmupuut, Töölönlahden laineet
mieleni pohjalla aukenevat lähteet:

Talven mentyä itkevät räystäät,
sateella itkevät ikkunalasit
mieleni pohjalla värivalot
oksilla nauravan metsän
kaupunki-aukiolla, me,
kuin moniväriset kalat
puistoriutoilla, meressä illan

Kun vaalea asvaltti
on kevään tullen kuivaa
eikä lähiöissä nukuta
kukinnot seinissä ja komeroissa
vaalean asvaltin alla – metsä
kirjoitamme vinyylille – itse.

Kirjaston hiljaisuus jossa
upota kirjan sivulle, ääneti
sivuilla kukkivat liljat,
vihreät lehdet,
auvoimet reidet
taaksepäin juoksevat pinkit linnut
eteenpäin juoksevat siunatut tunnit
violetit taivaat
humisevat mustat pellot
ennen kuin valkenee aamu ja aurinko
juoksee lämpimänä peltojen yllä
metsissä kukkivat puut,
kannot ja kodat
valo syöksyy
ikkunan lävitse
sälekaihtimesta
raidoiksi hänen iholleen
valkeat pinnat ovat,
eivät juuri muuta
kaupunki oli herännyt
me olimme suojassa
kevään laulu ja työttömyys
vapaat laulut katujen yllä
viheltäen lähiössä
oksien lävitse aurinko herättää metsän