lauantai 9. helmikuuta 2008

Kun vaalea asvaltti
on kevään tullen kuivaa
eikä lähiöissä nukuta
kukinnot seinissä ja komeroissa
vaalean asvaltin alla – metsä
kirjoitamme vinyylille – itse.

Kirjaston hiljaisuus jossa
upota kirjan sivulle, ääneti
sivuilla kukkivat liljat,
vihreät lehdet,
auvoimet reidet
taaksepäin juoksevat pinkit linnut
eteenpäin juoksevat siunatut tunnit
violetit taivaat
humisevat mustat pellot
ennen kuin valkenee aamu ja aurinko
juoksee lämpimänä peltojen yllä
metsissä kukkivat puut,
kannot ja kodat
valo syöksyy
ikkunan lävitse
sälekaihtimesta
raidoiksi hänen iholleen
valkeat pinnat ovat,
eivät juuri muuta
kaupunki oli herännyt
me olimme suojassa
kevään laulu ja työttömyys
vapaat laulut katujen yllä
viheltäen lähiössä
oksien lävitse aurinko herättää metsän

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Voi kun jo tuliskin kevät.. Alan olla lopen kyllästynyt tähän absurdiin vuodenaikaan, joka ei ole talvi. Eihän tämmöisestä voi edes kirjoittaa runoja - runoissa on aina kaunis taivas tai jotain ihanaa luonnosta. Nyt ei ole muuta kuin märkää ja harmaata.. :P *vali-vali* Mutta tykkäsin runosta, se muistutti että kevätkin tulee. :)